Lähdimme tälle ensimmäiselle, kauan odotetulle (jännitetylle) näyttelyreissulle yhdessä Oton tyttöjen Vanillan ja Nyytin kanssa. Matkaan lähdimme Kuusamosta jo perjantaina päiväsaikaan, ja illalla saavuimme majapaikkaamme Raution lähellä sijaitsevaan Alavieskaan. Koirulit tutustuivat taloon riehumalla ja leikkimällä, hikihän siinä ihan tuli. Aamua odotellessa ja nakkeja pilkkoessa unikin jopa tuli ja se jännääkin jännempi aamu koitti viimein. Oton ensimmäinen koitos tapahtui Raution nuorisoseurantalolla, kun tuomarina toiminut Paavo Mattila arvosteli ja kopeloi Oton turpakarvoista peräpukamiin.

Otto oli junioriluokassaan ainoana uroksena ja esitteli itsensä hyvin reippaasti häntää heiluttaen, eikä ollut moksiskaan tuomarin kopeloinnista. Niin hyvinhän siinä sitten kävi, että saatiin ERI ja päästiin mukaan komeiden poikien PU- kehään. Oli siinä Otolla ihmettelemistä (ja vähän mammallakin). Mahtavaakin mahtavampi Enzo vei koko potin ja oli samalla ROP! Otto sijoittui sijalle PU3, ja sai elämänsä ensimmäisistä näyttelyistä elämänsä ensimmäisen SERTin, sillä edessä olevilla komistuksilla niitä oli jo vinot pinot :)

1240815506_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Otto arvosteltavana


Tässä sitten arvostelumme: ERI, JUK1, PU3, SERT

"Kaunis nuori uros. Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvänmallinen pää, kaunis ilme ja korvat. Hyvä kaula. Erittäin hyvä runko ja raajat. Jäntevä selkä. Erittäin hyvin kannettu häntä. Hyvä karvapeite ja liikkeet. Miellyttävä luonne."

Sitten kun oma koitos oli takana päin, aloimmekin saman tien jännittämään tyttöjen ja oman Roosa-äitin puolesta, Vanillan reipas käytös kehässä sai hymykuopat syvenemään. Reipas tytön tyllerö oli kyllä, ei voi muuta sanoa! :) Samoin Nyytti esitti itsensä mallikkaasti nuorten luokassa. Roosa-mamma voitti oman luokkansa saamalla EH:n, JES! Kokonaisuudessaan tähän Kuusamon konkkaronkkaan sai olla tosissaan tyytyväinen, hjyvä meijän joukkue!

Kotimatka alkoikin hymyissä suin kohti Kuusamon kotia. Kävimme matkalla morjestamassa Santtu-veljeä, oli siinä sisaruksilla ihmettelemistä :) Harmi vain kun ei voitu päästää koiruleita irti, olisivat varmaan leikkineet monta monituista tuntia keskenään. No, ensi kerralla sitten! :)